Day of the Dead (1985)

Tilanne on pelottava. Ruoka on loppumassa, lääkevarastot uhkaavat huveta olemattomiin. Kuolleet harhailevat ympäriinsä laumassa ja etsivät eläviä syödäkseen. Zombiet haistavat veren ja lihan herkästi. Eloonjääneiden yhteenkuuluvaisuus rakoilee, kun yhteistä eloonjäämisstrategiaa haetaan. Juuri näin ei saisi käydä - mikäli mielii säilyä hengissä...
     Pienen googlailun jälkeen havaitsin että trilogian kolmas osa on jäänyt vahvasti edeltäjiensä varjoon. Tätä ennakkokäsitystä uhmaten lähdin leffaa katsomaan ja se tosiaan yllätti positiivisesti. Tom Savinin loistavat maskeeraukset loistavat olemassaolollaan tässäkin ja sen kyllä huomaa. Uskoisin heikompien arvioiden johtuvan lähinnä siitä että Day of the Dead ei juurikaan tarjoa mitään uutta. No uutta on toki se että nyt elellään maan alla ja invaasio on ollut käynnissä selvästi hyvän tovin. Porukassa pitäisi pärjätä ahdistavassa ympäristössä ja se kaivaakin esiin vahvan epätoivon siivittämänä ihmismielen synkimmät puolet ja tiimihenki on tiessään. Vahvasti Jari Litmasen mieleen tuova ryhmän "johtaja" on täysi m****u, mutta muuten roolitukset ovat jälleen osuneet nappiin. Elävien kuolleiden tutkiminen tuo lisämausteensa hommaan ja Bub niminen veijari vie touhun ihan uusiin sfääreihin oppimalla ihmismäisiä asioita. Omasta mielestäni leffa on vähintäänkin edeltäjänsä veroinen, mutta silti joku pieni loppusilaus jäi näkemättä. Loistava pätkä kuitenkin kaikin puolin!

Day of the Dead (1985)
Tyylilaji: Kauhu
Kesto: 1h 36min
Ohjaus: George A. Romero
Käsikirjoitus: George A. Romero
Pääosissa: Lori Cardille, Terry Alexander, Joseph Pilato, Jarlath Conroy, Anthony Dileo Jr.

4/5

Dawn of the Dead (1978)

Zombiet uhkaavat ihmiskuntaa ja Philadelphian TV-asemalla, missä Francine on töissä, vallitsee täyskaaos. Hän pakenee kaupungista helikopterilla yhdessä poikaystävänsä sekä kahden armeijayksikön jäsenen kanssa. Polttoaine alkaa loppua ja nelikko laskeutuu kauppakeskuksen katolle. Kun viimeinenkin zombie on karkotettu, koittaa hetken rauha - joka tosin ei kestä kauan...
     Kymmenen vuotta edeltäjäänsä myöhemmin julkaistu Dawn of the Dead on jo aivan toista maata ja ansaitseekin paikkansa arvostetuimpien joukossa jo muunkin kuin kulttimaineensa vuoksi. Mustavalkoisesta on siirrytty värilliseen ja maskeerauksista vastaa Tom Savini. Alkupuolisko on ehkä aavistuksen pitkäveteisen tuntuinen mutta heti ostariseikkailun alkaessa tunnelma pomppaa kattoon. Huumoria ei tosiaankaan puutu ja mainittakoon nyt kuitenkin se kaikkien muidenkin noteeraama vahva yhteiskuntasatiiri. Pääosien esittäjät ovat osuneet nappiin ja kerrankin on elokuva jossa he eivät muutamia poikkeuksia lukuunottamatta tee kliseisiä ja aivottoman typeriä ratkaisuja. He myöskin toimivat juuri niin kuin ehkä jokainen meistä vastaavalla hetkellä, eli pistävät ranttaliksi aloilleen asettumisen ohella. Se jos mikä yhdistettynä Savinin verta tihkuviin eläviin kuolleisiin tuo realismia. Jokaiseen leffaan tarvitaan dramaattinen käännekohta ja tässä tapauksessa se liikkuu moottoripyöräjengin muodossa ja panee pakan täysin sekaisin. No loppu hyvin kaikki hyvin ja katsojalla hyvä mieli, eikö?


Dawn of the Dead (1978)
Tyylilaji: Kauhu
Kesto: 2h 6min
Ohjaus: George A. Romero
Käsikirjoitus: George A. Romero
Pääosissa: David Emge, Ken Foree, Scott H. Reiniger, Gaylen Ross

4/5

Night of the Living Dead (1968)

Sisarusten kimppuun hyökätään hautausmaalla ja veli on lihansyöjä-zombien ensimmäinen uhri. Samaan aikaan zombit jatkavat tappavaa kulkuaan pitkin maaseutua. Tytön lisäksi on jäljellä vain pieni ryhmä eloonjääneitä, jotka piiloutuvat syrjäiseen taloon. Väijyvä zombielauma ja ryhmän sisäiset jännitteet henkiinjäämistaistelun keskellä tekevät elokuvasta aikansa kauhuelokuvien klassikon.
         Pieni aukko taisi yleissivistyksessä olla kun tämänkin näin vasta ensimmäistä kertaa. Kaiken hehkutuksen jälkeen odotukseni olivat suhteellisen korkealla vaikka tiesin että mikään silmiä hivelevä leffa ei ole kyseessä. Lähes yhtä hitaasti etenivät zombiet kuin itse elokuvakin ja tämähän täytyi katsoa kahdessa osassa väsymyksen voittaessa. Klassikkolasit silmille pistäessään leffasta löytyi paljon hyvääkin ja onhan se sentään käynnistänyt yhden omanlaisensa tyylisuuntauksen elokuvamaailmassa, mutta pahasti on kyllä ajan hammas päässyt puraisemaan. Pienellä budjetilla ei toki laatua ole tuohonkaan aikaan saanut mutta edes näyttelijät olisivat voineet tsempata. Mustavalkoisuus tuo oman tunnelmansa sekaan ja voin uskoa kuinka hyytävää kauhua tämä on tarjoillut tuolloin parhaina vuosina ennen muinaisia kivisotia. Mielipiteitähän on monia mutta omaan silmään tämä oli aivan liian pitkäveteinen, koominen ja pahasti kulahtanut klassikko. Jatko-osista sensijaan pidin kovasti joten annettakoon alkukankeudet anteeksi!

Night of the Living Dead (1968)
Tyylilaji: Kauhu
Kesto: 1h 33min
Ohjaus: George A. Romero
Käsikirjoitus: George A. Romero, John A. Russo
Pääosissa: Duane Jones, Judith O'Dea, Karl Hardman, Marilyn Eastman, Keith Wayne, Judith Ridley

2/5

Megalodon (2018)

Kansainvälinen tutkimusryhmä on sukeltanut Mariaanien haudan uskottuakin pohjaa syvemmälle ja kohdannut ylivoimaisen vastustajan. He ovat herättäneet esihistoriallisen hain unestaan ja kaipaavat apua. "Hirviön" jo aikaisemmin kohdannut Jonas Taylor (Statham) lähtee toteuttamaan pelastusoperaatiota kohtalokkain seurauksin.
Megalodon (tai The Meg) houkutteli itseäni kovasti jo siitä lähtien kun sen kuvauksista tietoa levisi. Päädyinkin katsomaan sen ihan valkokankaalta 2D-versiona ja nyt on hyvä aika puida hieman jälkitunnelmia. Elokuvahan on tehty melkoisen suurella budjetilla joka toki näkyy näyttelijävalinnoissa ja yleisessä laadussa. Mainittakoon suurimpana tähtenä tuo Jason Statham joka tuntuu nykyään vaeltavan toimintaleffasta toiseen. Hän vetää tässäkin perinteisen kliseisen supersankarin roolin joka oli tottakai odotettavissa. Muutkin näyttelijät hoitavat roolinsa varsin mallikkaasti eikä siltä osin valittamista löydy. Luin kuitenkin että elokuvasta piti tulla astetta rajumpi mutta leikkauspöydällä oli ilmeisesti päätetty sovittaa se vähän nuoremmallekkin yleisölle. Tietysti ymmärrettävää sekin mutta kun kyseessä on esihistoriallinen tappokone niin olisin kaivannut vähän enemmän. Kliseisyys ei lopu pelkästään Stathamin edesottamuksiin vaan koko leffa on niitä pullollaan. Paljon on selkeästi lainattu muista saman tyylin leffoista eikä juuri mikään tullut yllätyksenä. Megalodon osoittautui kuitenkin ihan päteväksi toimintaleffaksi vaikkei se täysin odotuksia täyttänytkään. On edelleen äärimmäisen hämmentävää että vuonna -75 valmistunut Tappajahai on genrensä ykkössijalla selkeällä erolla muihin! Luulisi että nykytekniikalla ja kasvaneella budjetilla kykenisi tekemään realistisempia ja viihdyttävämpiä elokuvia kuin se!
Elokuvastudio Asylum on tuttuun tapaansa ehtinyt tehdä oman vastineensa tästäkin ja ainakin trailerin perusteella se tarjoaa toiminnan ystävälle vähintään yhtä paljon viihdettä.

Megalodon - The Meg (2018)
Tyylilaji: Toiminta
Kesto: 1h 54min
Ohjaus: Jon Turteltaub
Käsikirjoitus: Dean Georgaris, Erich Hoeber, Jon Hoeber
Pääosissa: Jason Statham, Bingbing Li, Rainn Wilson, Cliff Curtis, Winston Chao

2½/5

Boondock Saints (1999)

McManusin kovaotteiset Irkkuveljekset uskovat vakaasti, että Jumala on antanut valtakirjan toimia tuomarina ja pyövelinä Bostonin alamaailman "siivoustehtävässä" - ja siitä hommasta ei lintsata...
Jonkinmoiseen kulttimaineeseen noussut Boondock Saints julkaistiin lähes suoraan muutaman teatteriesityksen jälkeen DVD ja VHS muodossa, sillä se ei saanut odotettua arvostusta ja ilmeisesti Columbinen kouluammuskelu verotti katsojia. Nyt törmäsin tähän kuitenkin itse ja voi pojat minkälainen leffa onkin kyseessä. Ysäriä puhkuvasta elokuvasta on saatu samanaikaisesti jännittävä, koskettava, hauska ja brutaali. Välillä toimintakohtaukset toivat mieleen Tarantinon vastaavan tuotannon verisyydellään. Täysin hänen tuotantoonsa ei kuitenkaan voi verrata sillä sen verran omiakin polkuja löytyy. Näyttelijät ovat rautaa ja varsinkin Dafoe aiheuttaa roolillaan rutosti hupia. Tällä suorituksella Boondock Saints nousee kyllä ehdottomasti oman leffahyllyni toimintakattauksen parhaimmistoon ja ansaitsee tulla katsotuksi uudelleen!

Boondock Saints (1999)
Tyylilaji: Toiminta, Rikos
Kesto: 1h 50min
Ohjaus: Troy Duffy
Käsikirjoitus: Troy Duffy
Pääosissa: Sean Patrick Flanery, Norman Reedus, Willem Dafoe, David Della Rocco, Billy Connolly

4/5

Hiljainen paikka (2018)

Nelihenkisen perheen on elettävä täydessä hiljaisuudessa, sillä heidän henkeään uhkaavat äänen perusteella metsästävät olennot. Jos rikot hiljaisuuden, ne lähtevät perääsi!
Näyttelijänä toimiva Krasinski päätti kokeilla siipiään ohjaajana, eikä vallan huonolla menestyksellä. Juoneltaan Hiljainen paikkahan on melko yksinkertainen, pysy hiljaa tai kuole. Siitä huolimatta puoleentoista tuntiin mahtuu runsain mitoin selän teatterin tuoliin liimaavia kohtauksia, joissa äänien käytöllä luodaan koko tunnelma. Yleensä rasittavamman puoleiset lapsinäyttelijät poikkeavat totutusta olemalla yllättävänkin fiksuja paria lipsahdusta lukuunottamatta. Maailmaa kohdannutta katastrofia ei katsojalle missään vaiheessa kunnolla selitetä, mutta loppu jäi lupailemaan jatko-osaa joten ehkäpä siellä! Suhteellisen pieneen budjettiin nähden elokuva oli kyllä yllättävänkin laadukkaasti tehty ja sen toki huomaa melkoisen suurissa tuotoissa ympäri maailmaa. Kaikin puolin piristävän erilaista nykyaikaista kauhua joka onnistuu sitomaan katsojan tuoliinsa koko kestonsa ajaksi! Teatterissa sain hieman viihdettäkin kuunnellessani takarivistä kantautuvaa varovaista popcornin mutustelua kaiken hiljaisuuden keskellä.

Hiljainen paikka (2018)
Tyylilaji: Kauhu, Draama
Kesto: 1h 30min
Ohjaus: John Krasinski
Käsikirjoitus: John Krasinski, Bryan Woods
Pääosissa: John Krasinski, Emily Blunt, Millicent Simmonds, Noah Jupe

4/5

Stalingrad (1993)

Säälimätön ja armoton kuvaus Saksan joukkojen hyökkäyksestä toisen maailmansodan aikaiseen Neuvostoliittoon. 3,5 miljoonaa urheaa saksalaista nuorta miestä lähti matkalle, jolta vain kourallinen palasi kotiin.

Toimikoon tämä leffa paluuna blogin pariin pitkän tauon jälkeen. Viimeinen vuosi on tosiaan ollut melkoista myllerrystä, mutta nyt tuntuisi vihdoin löytyvän aikaa myös tänne suuntaan! Elokuvia toki on katseltu hyvällä tahdilla ja tuo luonnosten kansio pursuaakin kohta ylitse, joten miksipä sitä ei lähtisi perkaamaan lävitse.

Olen aina ollut suuri sotaleffojen ystävä ja tämäkin tekele löytyi suosituksien kautta. En ollut siitä aiemmin kuullut ja hieman nettiä selattuani huomasin että kyseessä onkin aika arvostettu pätkä. Stalingradin taisteluhan oli yksi toisen maailmansodan ratkaisevampia kohtaamisia verisyydestä ja raakuudesta puhumattakaan. Sen elokuva onnistuu välittämään katsojalle loistavasti. Itse taistelukohtaukset on tyylikkäästi kuvattu, mutta kaikki siinä välillä tapahtuva höpötys alkaa pidemmän päälle puuduttamaan. Leffan loppupuoliskolla rauhoitutaan hieman ja se onkin eittämättä parasta antia koko parin tunnin matkalla. En ehkä itse täysin allekirjoittaisi kaikkea elokuvan saamaa ylistystä, mutta koruton, realistinen ja kaikin puolin hieno kertomus se toki on.

Stalingrad (1993)
Tyylilaji: Sota, Draama
Kesto: 2h 14min
Ohjaus: Joseph Vilsmaier
Käsikirjoitus: Joseph Vilsmaier, Johannes Heide, Christoph Fromm
Pääosissa: Dominique Horwitz, Jochen Nickel, Martin Benrath, Sebastian Rudolph

3-/5